Tämä artikkeli on osa kolmiosaista sarjaa, jossa jossa lintuharrastaja Pentti kertoo miten kuulon heikkeneminen näkyi arjessa. Päätös hakeutua tutkimuksiin syntyikin vähitellen.
Sarjan kakkososassa Pentti kuvailee miksi hyvän audionomin löytäminen on tärkeää ja minkälaisia vaatimuksia lintuharrastus kuulokojeille asettaa. Kolmas osa käsittelee arjen havaintoja kuulokojeiden kanssa.
Kuka on Pentti?
Nimeni on Pentti, ja peruskoulutukseltani olen lääkäri, kirurgi ja ortopedi. Jäin HUS:n tehtävistä eläkkeelle, mutta pidän edelleen pienimuotoista vastaanottoa. Lintuharrastus on kulkenut mukanani pienestä pitäen, ja juuri sen myötä havahduin kuulon muutoksiin. Kuulokojeita minulla on ollut vuosien varrella useita: Phonak Audéo, Infinio Sphere, Signia, Oticon, Widex sekä kunnalliselta puolelta saatu laite.
Elämää ennen kuulokojetta
Noin 50 vuoden ikäisenä aloin huomata kuulon heikkenemistä, kun lintuharrastuksen kautta tutuiksi tulleet ystävät alkoivat kuulla korkeita linnunääniä paremmin kuin minä. Huomasin metsässä ollessani, että niin kutsutut ylärekisterin äänet ikään kuin katosivat. Tällä tarkoitan niitä kaikkein korkeimpia ja kirkkaimpia lintujen sirkutuksia, sirahduksia ja piipityksiä.
Se oli henkisesti masentavaa, koska olin panostanut niin paljon lintujen äänien erottamiseen ja ollut omassa porukassani parhaimpia. Yhtäkkiä en enää kuullutkaan pensassirkkalinnun siritystä kuten aiemmin. Pitänee tarkentaa, että kuulon heikkenemistä on esiintynyt suvussamme. Oma isäni menetti kuulonsa samalla tavalla noin 50 vuoden iässä, kunnes kuuroutui myöhemmin täysin. Sosiaalinen kuuloni taas heikkeni hiljalleen vuosien saatossa.
Tinnitus ja arki
Alkuun en niinkään havainnut kuulemisen haasteita, vaikkakin tinnitus oli jatkuvaa. Nykyisin esimerkiksi ulkona liikkuessa en aina kuule, jos joku tulee vaikkapa polkupyörällä takaa tai yrittää ohittaa. Ilman kuulokojetta erilaisia arkeen liittyviä vaaratilanteita olisi varmasti enemmän.
Esimerkiksi kehitysmaissa meningiitin seurauksena kuulonsa menettäneet lapset joutuvat eri tutkimusten mukaan normaalia useammin onnettomuuksiin, mikä on surullista. Tämän lisäksi on se toinen kääntöpuoli: jos on lapsuudesta saakka ollut huonokuuloinen, sillä on oma vaikutuksensa sosiaaliseen kehitykseen. Minun lapsuudessani huonokuuloisia jopa vieroksuttiin. Vuosien aikana olen oppinut, että kuulo on aivan keskeinen osa ihmisen kokonaisvaltaista toimintakykyä.
Miten koit tilanteet, joissa kuuleminen ei ollut helppoa?
Hälyssä eläminen oli kohtalaisen epämiellyttävää. Esimerkiksi puheenerotuskykyni ilman kojetta oli surkea. Työelämässä, kokouksissa ja luennoilla jouduin pinnistelemään, että sain puheesta selvää. Etenkin vieraiden kielten, kuten englannin ja ruotsin, ymmärtäminen vaikeutui, vaikka oma sanavarastoni oli laaja.
Usein päädyinkin lukemaan huulilta, jotta pystyin seuraamaan luentoa. Harvoin kuitenkaan pyysin toistamaan, mutta tämänkaltaiset tilanteet väsyttivät ja vaativat todella paljon keskittymistäni.
Päätös hakea apua
Kuulontutkimukseen lähteminen oli helppoa. Pitää myöntää kuitenkin, että kärvistelin asian (kuulon heikkenemisen) kanssa vähän aikaa, ennen kuin menin tutkimuksiin. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä kuulontutkimuksesta tai kojeista, koska oma erityisalani oli kaukana audionomiasta.
Hakeuduin tutkimuksiin lopulta koettuani äkillisen kuulonmenetyksen. Korvaklinikan kollegani sanoi, että en ”vain kuule enää korkeita ääniä hyvin”. Tutkimusten jälkeen lääkäri kuitenkin totesi, että ”sinulla on hyvä kuulo”. Hän tarkoitti tällä puhealueen kuuloa, eli sosiaalinen kuuloni oli tuolloin hyvällä tasolla.
Huomasin kuitenkin lintuharrastajana, etten enää kuullut niitä kaikkein korkeimpia, kirkkaimpia sirkutuksia. Se harmitti, koska harrastus oli minulle hyvin rakas. Lääkäri suhtautui asiaani ymmärtävästi, mutta päätti keskustelun hiukan huvittavaan neuvoon: ”Voithan harrastaa sumussa tai vesisateessa, koska veden kautta ääni kuuluu paremmin.”
Lue myös myöhemmin julkaistavat artikkelin 2. ja 3. osat!
Herättikö artikkeli ajatuksia kuulotutkimuksesta tai kuulokojeen hankinnasta? Ota meihin yhteyttä!
